Kysy asiantuntijalta -

Hyvä kysyjä,
Hyviä kysymyksiä vasta sairastuneen diabeetikkopojan huoltajalta!
Lyhyt vastaus, joka on jo varmaan tullut omasta hoitopaikastakin, on ”Perehdytäänpä nyt ensin perustaitoihin ja palataan näihin kysymyksiin myöhemmin”.

Vähän pitempi vastaus, joka sekin on kaukana kunnollisesta: Hitaasti imeytyvä hiilihydraatti eli pienen glykemiaindeksin omaava ruoka on lähes aina parempi kuin äkkisokeri. Nopeasti vaikuttava glukoosi on hyvä vain akuutin hypoglykemian hoidossa. Toiseen kysymykseen yleisluontoinen vastaus on: Kaikki aktiiviliikunta ja terveellinen ravitsemus on olennaista komplikaatioiden välttämisessä. Nämä keinot eivät kuitenkaan yksinomaisina riitä, vaan hoitoon liittyy hyvin paljon muuta.

Näihin kysymyksiin tulee varmaan paljon vastauksia lähiaikojen diabetesvastaanoton käynneillä ja tiedon kertyminen jatkuu toivottavasti pitkän aikaa. Mielestäni on tärkeää, että diabeetikot ja lapsidiabeetikkojen vanhemmat ottavat myös asioista itse selvää ja kyselevät ja ovat kriittisiä. On kuitenkin hyvä muistaa, että ohjeistossa on paljon sellaista, jonka diabetesammattilaiset osaavat hyvin eikä liian kriittisestikään pidä suhtautua.

Ystävällisin terveisin
Ilkka Sipilä

Hei,
Olet oikeassa kun toteat että tutkimusnäyttö metformiinin käytöstä raskausdiabeteksen hoidossa on vielä vähäistä. Mainitsit myös uusseelantilais-austrialialaisen tutkimuksen, jossa todettiin metformiinin olevan turvallinen sekä äidille että lapselle, mutta että lähes puolelle metformiinia saaneista jouduttiin aloittamaan lisäksi insuliinihoito, jotta verensokeritaso olisi pysynyt riittävän alhaisena. Seurannassa dieettihoidon aikana paastoarvojen ja ateriaa edeltävien arvojen tulisi olla alle 5.5 mmol/l ja aterian jälkeisten (1 t ateriasta) alle 7.8 mmol/l. Jos nämä raja-arvot ylittyvät toistuvasti, aloitetaan insuliinihoito raskauden loppuun saakka. Insuliinihoidon aloittaminen tapahtuu synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalla. Joka kolmannelle raskausdiabeetikolle, jonka sokerirasitustestissä on 2 tai 3 poikkeavaa arvoa, joudutaan aloittamaan insuliinihoito dieettihoidon lisäksi. Raskauden edetessä verensokeritaso alkaa vähitellen nousta, jolloin insuliinin annoksia on lisättävä. Normaalipainoisilla raskausdiabeetikoilla riittää suhteellisen pieni insuliiniannos, josta erittäin harvoin tulee sivuvaikutuksia.

Kuten ilmeisesti tiedätkin, naisilla, joilla on todettu PCO (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä), metformiinia on käytetty lähinnä lapsettomuuden hoidossa. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa riittävän suuria tutkimusaineistoja. Muutamilla naisilla, joilla on todettu PCO on myös insuliinin epäherkkyyttä (insuliinirestenssi). Sinun kohdallasi ehdotan, että jatkat dieettihoidolla ja seuraat verensokeriarvojasi riittävän tiheästi. Aloittaisin insuliinihoidon, jos em. raja-arvot ylittyvät toistuvasti.

Insuliinihoidon tarkoituksena on pitää äidin verensokeritaso mahdollisimman lähellä normaalia. Näin voidaan vähentää kohdussa kasvavan lapsen ongelmia. Raskausdiabeetikon lapsen kasvaminen ylisuureksi liittyy usein äidin verensokeritason kohoamiseen. Dieettihoitoisilla raskausdiabeetikoilla ylisuurten lasten määrä on ainoastaan 4% eli sama kuin ei-diabeetikkojen ylisuurten lasten määrä. Insuliinihoitoisilla raskausdiabeetikoilla ylisuurten lasten määrä on lähes viisinkertainen (18%). Laskettuna akana syntyvää lasta pidetään ylisuurena, jos syntymäpaino ylittää 4500 g. Lapsen kasvaminen ylisuureksi on todettavissa yleensä vasta 28. raskausviikon jälkeen. Insuliinihoitoisten raskausdiabeetikkojen seuranta tapahtuu useimmiten keskussairaalan äitiyspoliklinikalla.

Koska naisilla, joilla on todettu raskausdiabetes, on lisääntynyt taipumus sairastua myöhemmin elämässään tyypin 2 (aikuistyypin) diabetekseen, tulisi verensokerimittauksia suorittaa 6 ja 12 kk:n kuluttua synnytyksestä. Jos verensokeritaso on silloin normaali, tehdään verensokerimittauksia kerran vuodessa jatkuvasti. Insuliinihoitoisilla raskausdiabeetikoilla tyypin 2 diabetekseen sairastumisen mahdollisuus myöhemmin elämässä on noin 50%:n luokkaa.

Ystävällisin terveisin,
Kari Teramo

Hei,
Hyvä, että olet saanut painosi nyt pysymään tasaisena.
Hyvää on myös se, että harrastat mukavasti liikuntaa vapaa-aikanasi.
Millaista on työsi ja miten teet työmatkasi?
Kaikki liikunnallinen on eduksi, kun aikoo saada painoaan pois ja liikunta myös tehostaa sokeriaineenvaihduntaa.

Ihminen laihtuu ainoastaan niin, että syöty energiamäärä on aiempaa pienempi tai että fyysinen rasitus nousee.
Insuliini-hoitoisella diabeetikolla myös lääkitys vaikuttaa energiatasapainoon.
Millaiset ovat verensokerisi?
Pyri saamaan verensokerisi mahdollisimman lähelle suositusarvoja: ennen ateriaa alle 4-7 mmol/l , 1,5-2  tuntia aterian jälkeen alle 8-10 mmol/l, nukkumaan mennessä 6-8 mmol/l ja yöllä 4-7 mmol/l.
Vältä hypoglykemiaa eli liian alhaista verensokeria, koska sen jälkeen helposti syö liikaa.
Se on myös merkki siitä, että insuliinimäärä suhteessa syötyyn hiilihydraattimäärään on ollut liian suuri.
Joskus insuliinihoitoisen diabeetikon on vaikeaa laihduttaa siksi, että hän pistää liikaa insuliinia.
Jos pyrit laihduttamaan ja vähentämään ruoan määrää, vähennä myös insuliinin määrää, niin että pysyt aiemmin mainitsemillani verensokerin tavoitetasoilla.
Hidas laihduttaminen sopii parhaiten sinulle. En suosittele sinulle esim. Xtravaganza-menetelmää ja Painonvartijoitten toimintahan loppuu Suomessa.
Tärkeintä on se, että vähennät nykyisistä ruokamääristäsi jokaisesta ateriasta jotakin.
Tavoitteena on esim. 500 kcal:n vähennys päivässä, minkä avulla paino putoaa n. 0,5 kg/vkk, jos liikuntasi on entisenlaista.
Et kertonut tarkemmin, miten syöt.
Seuraavassa esimerkissä  on vähennetty ruokavaliosta joitain tuttuja ruoka-aineita. Voit vaihtaa ne toisiin vastaaviin ruokiin; riippuen siitä, miten syöt.
500 kcal saat pois ruokavaliostasi vähentämällä esim.  seuraavat määrät eri ruoka-aineita:

1 tl margariinia tai öljyä- 40 kcal
1  pala leipää- 50 kcal
1 peruna- 50 kcal
vajaa desilitra pastaa tai riisiä- 50 kcal
3 viipaletta juustoa tai leikkelettä- 80 kcal
30 g lihaa tai kanaa- 80 kcal
2 dl jogurttia- 80 kcal
pari pientä keksiä – 50 kcal

Jos teet vähennyksen ruokamääristäsi kuten yllä, vähenee hiilihydraattien saanti samanaikaisesti 50-60 g ja se sinun pitää ottaa huomioon insuliinin annostuksessa. Eli vähennät samanaikaisesti 5-6 yksikköä ateriainsuliinia päivän annoksestasi eli 1-2 yksikköä /ateria.
Oleellisinta laihduttajalle on karsia piilorasvaa ruokavaliostaan. Vaihda rasvaiset leikkeleet, juustot, maitovalmisteet ja ruoat vähärasvaisempiin.
Lisää kasvisten ja erityisesti salaattivihannesten käyttöä. Syö aina pääaterioilla puolet annoksesta salaattina. Laita voileiville runsaasti kasviksia. Käytä kevytlevitteitä.
Syö usein keittoja, kasvisruokia ja salaatteja.
Vältä myös makeita kahvileipiä ja korvaa ne hedelmillä.
Jos olet arka vähentämään insuliinisi määrää, voisit pyytää laihduttamisesi tueksi oman terveysasemasi diabetes-tai terveydenhoitajaa.
Milloin olet viimeksi käynyt tarkistamassa  ja ajanmukaistamassa diabeteksesi hoidon?
Lääkitys kehittyy koko ajan ja sieltäkin saattaa löytyä tukea laihdutukseen.

Onnea painonpudotukseesi!

Tuula Heikkinen
ravitsemusterapeutti

Hei,
Sokerirasitustestisi arvot ovat täysin normaalit, joten sinulla ei ole raskausdiabetesta. Voit syödä ja liikkua normaalisti (terveellisesti). Uusimman suosituksen mukaan kahden tunnin sokerirasitustestin poikkeavat raja-arvot 24. raskausviikon jälkeen ovat: paastoarvo 5.3 mmol/l, 1 t:n arvo 10.0 mmol/l ja 2 t:n arvo 8.6 mmol/l. Kuten näet 2 t:n poikkeava raja-arvo on selvästi korkeampi kuin paaston raja-arvo. On normaalia, että vielä 2 t:n kohdalla verensokeri on korkeampi kuin paaston jälkeen. Sokerirasitusta ei tarvitse sinun kohdallasi uusia ellei raskauden aikana todeta esim. sokeria aamuvirtsassa tai epäillään että lapsi on liian kookas. Oletan että saat kilpirauhasen vajaatoimintaan korvaushoitoa ja että TSH-arvoja seurataan raskauden aikana.

Ystävällisin terveisin,
Kari Teramo

Hei
Kun tyypin 1 diabetes todetaan, erittää haima usein alkuvaiheessa vielä insuliinia. Muutamien kuukausien-muutamien vuosien kuluessa haiman insuliinieritys vähenee, ja pistetyn insuliinin tarve lisääntyy. Mainitsemasi perusinsuliiniannokset ovat pikemminkin pienehköjä kuin isoja. Sinänsä insuliinin tarve on hyvin yksilöllinen, ja samankokoisillakin henkilöillä voi olla hyvin erisuuruinen. Kuitenkin vaikkapa 20+20 yks Levemiriä ei vielä ole tavaton annoskoko.
Eli on aika luontevaa, että muutaman diabetesvuoden jälkeen insuliinitarve lisääntyy. Onko ateriainsuliini-annoksesi riittävät, ja onko perus- ja ateriainsuliinin suhde oikea, täytyy sinun vielä selvittää hoitopaikkasi kanssa. Nyt olisi hyvä olla yhteydessä diabeteshoitajaasi, jotta saat opastusta insuliinin annosnostoissa.

Ystävällisin terveisin
Suvimarja Aranko